lauantai 29. maaliskuuta 2014

Toko on sittenkin ihan ok, toko on kivaa, toko on supersiiistiiii!

Jotain meille on tapahtunut tämän kevään aikana. Ehkä olen itse paremmalla tuulella treeneissä, ehkä en vaadi Freyalta niin paljon, mutta jotenkin me ollaan yhdessä alettu pitää tokosta todella paljon! Nykyään Freya on jokaisella lenkillä menossa asuntomme lähistöllä olevalle alakentälle, missä tehdään tokon omatoimitreenejä.

Oma tokointo nousi tänään ihan uudelle tasolle, kun olin seuramme tokokisojen kehäsihteerinä avo- ja voittajaluokassa. Suorituksia seuratessa aloin miettiä, ettei se voittajaluokka nyt ehkä niiiiiin mahdotonta olisi saavuttaa kuin miltä olen sen mielessäni saanut tuntumaan. Haastetaso nousee paljonkin verrattuna avo-luokkaan, mutta tämän päivän motivaatiobuusteri on saanut minut suorastaan vakuuttumaan siitä, että vielä tulee päivä, jolloin mekin kilpailemme voittajassa (mielenkiinnolla odottelen mitä kirjoitan tänne muutaman kuukauden jälkeen :P) Joka tapauksessa työvuoroni päätyttyä ostin kaikki voittajaluokkaan tarvittavat harjoitteluvälineet, ajoin kotiin ja lähdin Freyan kanssa treenaamaan.

Kävelin Freyan kanssa metsässä ja piilottelin sille tunnarikapulaa milloin mihinkin koloon. Menin lähelle tunnarikapulan sijaintipaikkaa ja sanoin Freyalle "oma". Otin muutaman askeleen kohti kapulaa, jolloin Freya sai hajun ja löysin kapulan! Teki mieli kiljua riemusta, mutta maltoin ja tyydyin rauhallisesti kehumaan koiraa. Tätä jatkettiin muutamia kertoja ja Freya sai juonesta heti kiinni. Tässä on meidän uusi lenkkeilyprojekti.

Metsässä tarpomisen jälkeen menin Freyan kanssa alakentälle ja teimme muutamia ruutuunlähetyksiä, jotka menivät targetin avulla ok.

Ruudun jälkeen teimme lyhennetyllä matkalla luoksetulon stoppeja ja tässä tuli kyllä sellainen Einstein elämys meille molemmille! Tänään kisoja seuratessani huomasin, että vain muutama koirakko sai luoksetulosta kiitettävän ja ne, jotka siinä onnistuivat, pysäyttivät koiran nopealla käden liikkeellä. Ryhdyinpä miettimään Freyan vahvaa paimennustaipumusta, saalisviettiä ja sitä kuinka se "kyttää" ja reagoi nopeisiin liikkeisiin. Niinpä tällä kertaa kutsuin Freyan luokse ja käskysanan sijaan tein nopean liikkeen kädellä. Freya pysähtyi kuin seinään. Luoksetulot ovat valuneet meillä koko ajan, mutta nyt teimme viisi täydellistä luoksetulon stoppia.

Loppuun rallattelimme vielä pienen seuruupätkän ympyröitä, kulmia ja käännöksiä. Freya pysyi hyvin mukana hyvällä vireellä! Olipa hyvä fiilis lyhyen treenisessiomme jälkeen. Ehkä nousujohteinen tokoilu fiilis johtuu yksinkertaisesti siitä, että jokainen treeni viime aikoina on mennyt ihan nappiin. Hyvä suoritus ruokkii aina seuraavaa. Aiemmassa postauksessa sanoin, että huhtikuun alussa tulee Freyan eka Avo koe, mutta eipä tulekaan, kun en ilmoittanut meitä kokeeseen. Syytä en tiedä. Ei vain tuntunut oikealta ratkaisulta siihen paikkaan. Pitää luottaa intuitioon! ;) Mutta MH-luonnekuvaus meillä on tulossa huhtikuun lopussa ja sitä me odotamme jo jännityksellä. :)

torstai 6. maaliskuuta 2014

Karkkipäivä!

Jälleen iloista päivitystä keskiviikon treeneistä, jotka molemmat menivät niin hyvin, että vieläkin hymyilyttää!:) Tokossa jatkoimme tilan puutteen vuoksi pelkästään AVO-liikkeiden parissa.  Enää ei olla kaukana ensimmäisestä AVO debyytistä, mutta hiomista riittää. Porvoossa on 6.4 tokokisat ja sinne on tähtäin!:)

Eilen otettiin noutoa, hyppyä, stoppeja ja kaukokäskyjä. Hyppy onnistuu nyt paremmin targetin kanssa ja sitä on vaan vahvistettava niin kauan, että Freya ottaa etäisyyttä hyppyesteeseen ja istuu heti saatuaan käskyn. Myös kaukkareissa on ehkä pientä epävarmuutta etäisyyden kanssa. Koko etäisyydellä Freya jumittaa hetkittäin eikä nouse istumaan käskystä. Mietinpähän vaan, että mitä teen eri tavoin käskyn kanssa, kun etäisyys kasvaa? Pitäisi kuvata videolle yksi treeni...

 Luoksetulon stopit puolestaan valuivat, kunnes Outi sanoi katsovansa, että nojaan hieman eteen ja todennäköisesti painostan koiraa. Oikaisin ryhtiä ja Freya pysähtyi heti käskystä. Näin sitä huomaa kuinka sokea on omalle harjoittelulleen :P Yleisilmeeltään Freya oli jälleen hyvässä vireessä ja olin tyytyväinen treeniin. Huomaan, että naksu on meille tärkeä apuväline! Palkan ajoitus tulee täsmällisesti ja Freyan ilme pysyy iloisena ja varmana, kun se tietää tekevänsä oikein.

Tokon jälkeen oli 1,5h tauko ja sen jälkeen HSKH:n agilityyn! Teemana oli kisanomainen treeni 15 esteen mölliradalla. Radan esteet olivat hypyt, pussi, putket ja muuri. Rata oli perus simppeli, mutta muutamia kikkailuja pääsi tekemään valssilla ja takaa leikkauksilla. Treeneissä koirille tuli radalla yhteensä neljä suoritusta melko ripeään tahtiin. Kahden kierroksen jälkeen rata käännettiin nurinpäin. Neljästä suorituksesta teimme kaksi 5 pisteen rataa sekä kaksi nolla rataa ja me oltiin aivan fiiliksissä! Freyaa on tosi helppo ohjata, kun se on samaan aikaan niin rauhallinen ja nopea. Se ei ikinä piippaile tai hauku, vaikka ei tietäisi mihin pitää mennä, vaan odottaa aina antamaani käskyä, jotta voisi keskittyä seuraavaan esteeseen <3>

 Eilinen oli taas loistava todiste siitä, että jos oma korvien väli toimisi niin meillä ei olisi mitään ongelmia! Kaksi 5 pisteen virhettä radoilla tuli omista ohjauskämmeistä. Ensimmäisellä kerralla valssasin Freyan eteen niin, että sen matka tyssäsi ja F hyppäsi esteen epävarmasti tiputtaen riman. Toisella kerralla yliohjasin eli menin liian lähelle hyppyä, jolloin Freya kiersi koko esteen. Muuten kaikki sujui tosi hyvin! Meidän ryhmä on kehittynyt hirmuisen paljon talven aikana! :)
 
Agilityn koutsi Outi patisteli meitä jo menemään vähintään mölliradoille. Taidetaanpa ottaa seuraava askel keväällä. Tuntuu, että tässä on vähän sama tilanne kuin tokokisoissa. Sitä ensimmäistä kisasuoritusta vaan pitkittää ja kerää henkistä kapasiteettia koitokseen. Ensimmäisen kilpailukerran jälkeen huomaakin, että ei se niin pelottavaa ollutkaan ja kisaura lähtee vauhdilla käyntiin!

Freyan ainoa kompastuskivi on tällä hetkellä kepit, joita se ei hahmota ilman ohjureita, varsinkaan sisäänmenoa. Oikeastaan koko pujottelu näyttää aika karsealta, koska Freya pujottelee niska jäykkänä ennakoiden seuraavaa käskyä, mikä tekee esteen suorittamisesta tosi hidasta eikä liike ole kovin ergonominen Freyan fysiikkaa ja terveyttä ajatellen. Niimpä olen päättänyt opettaa kepit kokonaan uudestaan 2x2-menetelmällä.

Siitä raporttia myöhemmin. Jospa nyt maa sulaisi sen verran, että saisi lyötyä kaksi keppiä maahan! Sääukko pliiis tuo lämmintä! Meillä on jo kova hinku päästä kehittymään lisää!!:)

Amazeme February Stars "Freya"